OMAISHOITAJIEN TYÖLLE ARVOSTUSTA

Omaishoitajien edunvalvonta ei ole sillä tasolla mitä sen pitäisi olla tämän päivän hyvinvointivaltiossa. On ollut pyöristyttävää seurata läheltä kuinka vähän omaishoitajia arvostetaan ja mitkä ovat kriteerit omaishoitajuuden määrittämiselle. Väestötutkimusten mukaan 60  000 suomalaista on raskaassa ja sitovassa hoitotilanteessa, mutta vain 46  000 heistä on tehnyt omaishoitosopimuksen kunnan kanssa. On arvioitu, että maassamme läheisistään huolenpitovastuussa on runsaat 350 000 henkilöä ja luku kasvaa vuosittain.

Omaishoidon tuki on määrärahasidonnainen etuus, joten jokainen kunta saa itse päättää, paljonko rahaa omaishoidon tukiin käytetään. Tuki- ja myöntämiskriteerit vaihtelevatkin kunnittain.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi seuraavalla hallintokaudella järjestää omaishoitajien asiat kuntoon valtakunnallisesti. Omaishoidon tuen tulee olla etuoikeutettu tulo, jolloin tuesta peritään lakisääteiset sosiaaliturvamaksut eläkekertymää varten. Kun on kyse hoidettavasta lapsesta, usein perheestä toinen vanhempi joutuu luopumaan työelämästä kokonaan.

Omaishoitajien jaksamisesta pitää myös pitää huolta. Usein omaishoitaja jättää käyttämättä hänelle kuuluvan kuukausivapaan, koska läheisen vienti intervallijaksolle maksaa liikaa, jolloin omaishoitaja väsyy ja jättää oman hyvinvointinsa toissijaiseksi. Omaishoito pitää tulevaisuudessa sisällyttää kaikkien kuntien hyvinvointistrategiaan.

Ikäihmiset hoitavat toisiaan ja sairaiden lasten vanhemmat ovat uupuneita sovitellessaan työn ja arjen vaativuutta keskenään. Ilman omaishoitajia hoidettava tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa tai tehostettua palveluasumista. Missä on se tahtotila, että me huolehdimme ja välitämme kaikista ihmisistä niin, että jokaisella on hyvä elää ja kunnioitamme niitä, jotka toimivat pyyteettömästi rakkaittensa eteen. Eihän voi olla niin, että yksinäisyydestä, hoivan ja välittämisen puutteesta on tullut yhteiskunnassamme normi. Mielestäni jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään ja riittävään hoivaan.